Metsään meen, runkojen suojaan -

haavan hentoon havinaan.

Sinne mä meen, kun ahdistaa.

Ääreen heijastavan pinnan ja tyynen veen mä meen

ja etsiydyn totuuteen.

Luona virran ja valon

nään pehmenevän varjon

ja löydän takaisin ikisykkeeseen.

Sinne mä metsään meen,

samaan tilaan uudelleen.

-Marita Häkkinen-